Näin kasvatat herneitä
Viisi syytä kasvattaa herneitä
- Herneet ovat makeita ja maukkaita.
- Herneitä on helppo kasvattaa.
- Herneet tuottavat suuria satoja.
- Herneiden säilyttäminen on helppoa.
- Herneet palauttavat typpeä maaperään.
Herneet, aivan kuten pavutkin, kuuluvat hernekasvien heimoon Fabaceae. Tämän kasviheimon edustajilla on kyky sitoa maaperässä elävien bakteerien avulla typpeä ilmasta ja siten päästä käsiksi yhteen tärkeimmistä kasvien tarvitsemista ravintoaineista. Tästä syystä heimon edustajia kutsutaan myös typpeä sitoviksi kasveiksi. Tämä on havaittavissa hernekasvien juurissa, joiden juurisäikeisiin muodostuu pieniä valko-vaaleanpunaisia kyhmyjä bakteerien ollessa aktiivisia.
Kun sato on korjattu, hernekasvien juuret jätetään maahan, jossa ne vapauttavat typpeä seuraavaa satoa varten. Hernekasvien viljely siis rikastaa maaperää, ja niitä onkin yleensä aina mukana erilaisissa viherlannoiteseoksissa.
Fabaceae-sukuun ei kuulu pelkästään herneitä ja papuja vaan sen edustajia ovat myös apilat, sinimailanen, lupiinit, valeakaasia, kultasade ja useat muut. Kaikilla kyseisillä kasveilla on kauniit perhosmaiset kukat, joissa on viisi terälehteä. Lisäksi niiden siemenet sijaitsevat paloissa, minkä vuoksi heimoon kuuluvia kasveja kutsutaankin usein palkokasveiksi.
Erilaisia herneryhmiä
Herneet, Pisum sativum, on jaettu useisiin ryhmiin käyttötapojensa mukaan.
Makeat sokeriherneet
Sokeriherneet kuuluvat sokeriherneryhmään. Sokeriherneiden palot kerätään jo varhain, ja niitä käytetään kokonaisina kypsymättömine siemenineen joko tuoreina tai kypsennettyinä. Palko on yleensä litteä ja sen seinämät ohuet. Sokerihernelajikkeet ovat matalia, keskipitkiä tai korkeita.
Harmaa sokeriherne on vanha kulttuuriperintölajike. Harmaa sokeriherne 'Lokförare Bergfälts Jätteärt' ja sokeriherne 'Jons Släpärt' ovat kaksi hauskaa lajiketta, jotka ovat peräisin talonpoikaisyhteiskunnan ajoilta.
Rapeat taittoydinherneet
Taittoydinherneiden ryhmään kuuluvat taittoydinherneet, jotka saatetaan tuntea myös nimillä sugar snap tai salaattiherne. Sokeriherneistä jalostetuilla taittoydinherneillä on paksummat pyöreät palot, jotka ovat täynnä sileitä siemeniä. Taittoydinherneistä käytetään koko palko usein kypsymättömine siemenineen, mutta jos niiden annetaan kasvaa tarpeeksi suuriksi, palot voidaan myös silpiä ja pelkät herneet hyödyntää.
Taitoydinhernelajikkeet ovat matalia, keskipitkiä tai korkeita.
Silpoherneitä viljellään herneiden vuoksi
Silpoherneet kuuluvat silpoherneryhmään. Silpoherneen palot silvitään ja sisältä poimitaan suuret, vihreät ja sileät herneet, eli juuri ne, joista yleensä puhumme vihreinä herneinä. Silpoherneillä on ohutseinäiset palot ja lajikkeet ovat joko matalia ja pensasmaisia tai korkeita. On olemassa myös siniliiloja silpoherneitä.
Lasten suosikit silpoydinherneet
Silpoydinherneryhmään kuuluvat makeaakin makeammat silpoydinherneet, joita kasvatetaan myös herneiden vuoksi. Palot silvitään silpoherneiden tavoin. Silpoydinherneen siemenet ovat ryppyisiä tai kuhmuraisia. Silpoydinherneet tarvitsevat enemmän lämpöä kuin silpoherneet, joten ne kasvavat parhaiten maan eteläosissa. Silpoydinherneiden joukkoon mahtuu myös joitakin erityisen korkeita lajikkeita.
Silpoydinherneet ovat makeampia ja rapeampia kuin silpoherneet ja siksi usein lasten suosikkeja.
Kasvata herneitä
Herneet ovat uskomattoman helppoja kasvatettavia, eivätkä ne nirsoile maaperän suhteen. Tosin nekään eivät viihdy hyvin raskaassa ja savisessa maassa. Kevennä maaperää kompostilla ja eläinten lannalla, niin herneet kasvavat silmissä. Levitä taimien ympärille ruohonleikkuujätettä tai muuta vihreää kateainesta. Älä unohda kastella, sillä herneet eivät pidä kuivuudesta.
Herneet rakastavat lämpöä, ja liian kylmässä maassa ne saattavat mädäntyä. Kylvät herneet avomaalle vasta, kun maaperän lämpötila on yli 10 °C. Herneitä voidaan myös esikasvattaa. Istuta taimet ulos, kun ilma on tarpeeksi lämmin. Herneen juuret ovat hieman herkkiä, joten siemenet kannattaa kylvää syviin taimikennoihin tai ruukkuihin, joissa niitä häiritään mahdollisimman vähän ulosistutuksen yhteydessä.
Pensasmaiset sokeriherne- ja silpoydinhernelajikkeet viihtyvät hyvin suurissa ruukuissa ja laatikoissa terassilla, parvekkeella tai viherhuoneessa. Sokeriherneillä pääset hyvin alkuun, kun kaipuu itse kasvatettua satoa kohtaan on suurimmillaan.
Herneet tarvitsevat tukea
Kaikilla herneillä on ohuet kärhet, joiden avulla ne pysyvät pystyssä. Kärhet tarttuvat kiinni kaikkeen mahdolliseen, joten myös pensasmaiset lajikkeet olisi hyvä tukea lyhyillä kepeillä ja naruilla. Korkeat lajikkeet tarvitsevat vakaampaa tukea. Kiinnitä kasvatusverkko kahden kepin väliin ja anna herneiden kasvaa verkkoa pitkin. Voit myös hyödyntää kuivia oksia ja rakentaa tuen niistä.
Onnea herneiden kasvatukseen!
