Leikkokukkien kasvatus – oikeat lajikkeet kimppuihin

Osa 3 sarjassa Kuinka tulla leikkokukkaviljelijäksi, jonka on kirjoittanut Sofia Borén (Solbackens småbruk).

Suunnittele viljelyksesi – yhteisviljely vai erottelu?

Pienessä tilassa viljellessä on helppo sortua yrittämään mahduttaa mahdollisimman monta eri lajia samaan viljelylaatikkoon tai ruukkuun. Lopputulos voi toki olla kaunis, mutta kasvien erilaiset tarpeet voivat tehdä viljelystä haastavaa.

Tuottavamman ja helpommin hoidettavan viljelmän saa, kun kasvit erotellaan selkeästi. Erilaiset kukat vaativat erilaisia määriä vettä, ravinteita ja tilaa. Esimerkiksi daalioiden ja kosmoskukkien  yhdistäminen voi olla hankalaa, sillä daaliat tarvitsevat paljon ravinteita, kun taas kosmoskukat viihtyvät niukkaravinteisessa maassa. Ryhmittelemällä samankaltaisia tarpeita omaavat kasvit – tai jopa jakamalla viljelylaatikon kahteen osaan – voit helpommin tarjota jokaiselle kasvillesi optimaaliset olosuhteet. Kun tunnet lajikkeesi paremmin, voit alkaa kokeilla enemmän yhteisviljelyä.

Täältä löydät laajan valikoimamme leikkokukkasiemeniä.

Pidennä kautta esikasvatuksella

Pienellä viljelmällä, jossa jokaisella kukalla on merkitystä, esikasvatus voi tehdä suuren eron. Aloittamalla taimien kasvatuksen sisällä varhain keväällä saat etumatkaa ja pääset nauttimaan kukinnasta aiemmin. Tavallinen ongelma esikasvatuksessa on, että taimet kasvavat liian nopeasti liian suuriksi ja ajautuvat "edelle" kaudesta. Latvomalla joitakin kasveja, kuten daalioita ja tuoksuherneitä, voit viivästyttää niiden kehitystä muutamalla viikolla ja saada palkinnoksi runsaamman kukinnan.
Täältä löydät laajan valikoimamme kasvihuoneita, jotka tekevät esikasvatuksesta helppoa.

Latvo taimet ja maksimoi kukinta

Monet leikkokukat kuuluvat ryhmään "cut and come again" – mitä enemmän niistä leikkaat, sitä enemmän ne tuottavat uusia kukkia. Voit kannustaa runsaampaan kukintaan leikkaamalla kasveja varhain. Nyppäisemällä taimen latvan esimerkiksi tsinniasta tai tuoksuherneestä saat enemmän sivuversoja ja sitä kautta enemmän kukkia per kasvi.

Oikeat ravinteet oikeaan paikkaan – rehevän kasvun avain

Kaikessa viljelyssä on tärkeää huolehtia riittävästä lannoituksesta, myös pienessä mittakaavassa. Erityisesti ruukuissa, joissa juurilla on vain vähän maata, mistä etsiä ravinteita.

Kauden alussa voit tehdä peruslannoituksen sekoittamalla multaan kompostia, lantaa, lusernipellettejä tai vanhaa säilörehua. Tämä luo hyvän pohjan, josta ravinteet vapautuvat vähitellen. Joillekin lajeille tämä riittää koko kasvukaudeksi, kun taas toiset vaativat lisälannoitusta myöhemmin. Esimerkiksi daaliat ja tuoksuherneet  voivat kaivata lisäravinteita kukkiakseen jatkuvasti. Lisälannoitteen kannattaa olla helposti saatavilla oleva, nestemäinen muoto, kuten nokkosvesi tai ureavesi.

Leikkokukat pienellä – tuottavat ja helppohoitoiset suosikit

Kun olet optimoinut viljelytapasi, on aika valita parhaat kukat pienelle viljelyalalle. Artikkelissa Mitä leikkokukkia kannattaa viljellä? kävin läpi kukkien eri rooleja kimpuissa. Tässä muutamia lajikkeita, jotka sopivat erityisen hyvin pienille kasvualoille. Yhteistä näille kaikille on, että ne ovat cut and come again -lajeja – mitä enemmän niitä leikkaat, sitä enemmän ne kukkivat.

Pääkukiksi valitsisin joko jonkinlaisen jatkuvakukintaisen leikkoruusun (eli ruusun, joka tuottaa kukkia koko kasvukauden) tai satoisan daalian. Daalioiden välillä on huomattavia eroja siinä, kuinka monta kukkaa ne tuottavat per kasvi – useimmiten tavalliset ”työjuhtalajikkeet” ovat kaikkein tuottoisimpia. Pienviljelmälle valitsisin esimerkiksi valkoisen pompomin ‘White Asten’, joka on yksi aikaisimmin kukkivista ja tuottaa kukkia runsaasti, ‘Wine Eyed Jillin’, joka on yksi suosikkilajikkeistani värinsä puolesta, tai ‘Wizard of Ozin’, vaaleanpunaisen pallomaisen daalian, joka on hieman kompaktimpi kasvutavaltaan – hyvä valinta tuuliselle parvekkeelle.

Toissijaiseksi pääkukkalajiksi valitsisin mieluiten kerrotun version harsokukasta, kuten ‘Double Click Snowpuffin’. Kosmoskukat ovat todellisia selviytyjiä, jotka kestävät vaativiakin kasvuolosuhteita ja kukkivat runsaasti. Niiden lehdistö on kaunista ja sopii mainiosti vihreäksi täydennykseksi kukkakimppuihin.

Täytekukaksi valitsisin epäröimättä kesäleimun (Phlox drummondii). Sillä on pitkä maljakkokesto, runsas kukinta ja se aloittaa kukinnan aikaisin ja jatkaa pitkälle syksyyn. Lisäksi sitä on saatavilla useissa pehmeissä sävyissä, joita on helppo yhdistellä muiden kukkien kanssa.

Vihreäksi täytteeksi kasvattaisin omenaminttua tai pyöreälehtistä minttua. Ne kasvavat rehevästi ja toimivat yhtä hyvin kimppujen taustana kuin itse kimppujen osana. Minttu myös tuoksuu hyvältä ja on kestävä. Ainoa huomioitava seikka on, että se kannattaa leikata aikaisin aamulla, jotta lehdet eivät nuupahda – tosin tämä pätee useimpiin leikkokukkiin: paras aika keruulle on varhainen aamu tai myöhäinen ilta.