Viljelykierto – viljele vuoroviljelyllä

• Kasvit kuuluvat erikasviheimoihin. Saman heimon kasveilla on usein samanlaiset tarpeet ravinnon suhteen ja ne kärsivät samoista tuholaisista ja taudeista.
• Tavallisimmat hyötykasvien heimot ovatkaalit, perunakasvit, palkokasvit ja sipulikasvit.
• Kun viljelykierrossa vaihtelee näiden kasvien kasvupaikkaa 4–6 vuoden jaksossa, maaperä pysyy hedelmällisenä ja tuholaiset pysyvät kurissa.
• Viherlannoituskasvit(kuten apila, sinimailanen ja hunajakukka) sopivat erinomaisesti mukaan viljelykiertoon. Lue lisää artikkelistamme Aloita kasvatus viherlannoitteella.
• Maan väsymyson ilmiö, kun samaa kasvia kasvatetaan samalla paikalla vuodesta toiseen. Tulos on kitukasvuiset kasvit, köyhtynyt maa ja runsaat taudit.
• Viljelykierto koskee pääasiassa yksivuotisia kasveja. Monivuotiset kasvit, kuten parsa, maa-artisokka ja raparperi, kasvavat aina samassa paikassa.
• Mansikat ovat eräänlainen välimuoto – ne kannattaa siirtää 4–5 vuoden välein ja sisällyttää osaksi kiertoa.
• Myös kukat hyötyvät paikanvaihdosta, etenkin ne, joihin iskee helposti maaperässä eläviä tauteja, kuten tulppaanit, daaliat ja kesäasterit.

Viljelykierron ja vuoroviljelyn edut

Viisaalla viljelykierrolla saat helpommin hoidettavan viljelmän, koska tuholaisten hyökkäykset vähenevät ja maaperän hedelmällisyys säilyy luonnollisesti. On myös hyvä olla viljelyä koskeva suunnitelma. Kirjoita viljelysuunnitelmasi muistiin ja säilytä se – se on helppo unohtaa ensi vuoteen mennessä… 

Pienemmät tuholaistuhot

Monet tuholaiset ovat niin sanottuja isäntäkohtaisia ja keskittyvät saman perheen kasvilajeihin. Useat niistä elävät maaperässä, jossa ne voivat selviytyä useita vuosia. Tällaisia ovat juurimato (eräänlainen mikroskooppisen pieni sukkulamato), sipulikärpänen, perunan lehtihome, pavunpilkkutauti ja möhöjuuri, jotka hyökkäävät kaalikasveja vastaan. Viljelykierto estää niitä vakiintumasta.

Samettikukan juurilla on tunnettu kyky estää juurimatoja kiinnittymästä maaperään, joten ne ovat hyvä kasvi viljeltäväksi yhdessä herkkien kasvilajien, kuten mansikoiden, porkkanoiden, sipulien, perunoiden ja maissin kanssa.

Vähentynyt lannoitustarve

Palkokasvit (pavun ja herneen) ja apila rikastuttavat maaperää ravinteilla ottamalla ilmasta typpeä. Vaihtelemalla viljelypaikkaa ravinteita vaativien ja ravinteita antavien kasvien välillä vähennetään lisäravinteiden tarvetta.

Parempi maaperän rakenne  

Kasvit, joilla on syvä ja voimakas juuristo, irrottavat maaperää syvältä luomalla käytäviä, joiden kautta ilma, vesi ja ravinteet voivat kulkeutua pintamaakerrokseen. Tällaisia kasveja ovat peruna, maissi, auringonkukka, palkokasvit ja monet viherlannoituskasvit.

Vähemmän rikkaruohoja  

Myös rikkaruohojen määrä vähenee vuoroviljelyssä. Useimmat rikkaruoholajit suosivat tiettyjä kasvilajeja ja viihtyvät huonommin muiden kanssa. Esimerkiksi kesäkurpitsa on maata peittävä kasvi, jolla on suuri ravinnetarve, mikä estää hankalien juuririkkaruohojen vakiintumisen.

Lisääntynyt biologinen monimuotoisuus

Viljelykasvien vaihtelevuus lisää myös maaperän mikrobien monimuotoisuutta, mikä edistää ekologista tasapainoa ja parantaa maaperän terveyttä. 

Ehdotus vuoroviljelyyn ja viljelykiertoon

Olipa kyseessä pienimuotoinen viljely, kuten laatikkokasvit, tai suuret viljelmät, periaate on sama.

• Jaa viljelmä neljään ryhmään/vuoroon – tai mieluiten kuuteen, jos sinulla on suuret pinta-alat ja viljelet paljon kaalikasveja. Jokaisessa ryhmässä/lohkossa viljellään saman perheen ja/tai samankaltaisten ominaisuuksien omaavia kasvilajeja. Seuraavana vuonna ne vaihtavat paikkaa ja kiertävät myötäpäivään tämän yksinkertaisen kaavion mukaisesti.
  Tällä tavoin sama kasvilaji palaa samaan paikkaan vasta neljän vuoden kuluttua.

• Pysyvillä kasvipenkeillä ja laatikkokasvatuksella on helpointa pitää järjestystä viljelykierrossa.
  
  
• Keskity suuriin kasviryhmiin, kuten perunaan, sipuliin, kaaliin ja palkokasveihin.
  Jos sinulla on hedelmällistä maaperää, voit rauhassa kylvää nopeakasvuisia viljelykasveja, kuten salaattia, pinaattia ja tilliä, sinne tänne ilman, että sinun tarvitsee noudattaa tiukasti viljelykiertoa.

• Kukat rikastuttavat vihannesten viljelyä – ne edistävät pölyttäviä hyönteisiä ja ovat mukavia sisustuksessa. Mutta nekin kuuluvat kasviperheeseen, joka voi olla osa viljelykiertoasi. Kaaliperheeseen kuuluvat esimerkiksi leukoija ja illakko.

Ryhmä 1: Ravintoa tuottavat kasvit

Palkokasvit ja muut vihreän lannoituksen kasvit, kuten apila ja keltainen raiheinä.

Ne sitovat ja ottavat ilmasta typpeä, joka varastoituu kasvien kudoksiin. Kynnä kasvien jäännökset maahan sadonkorjuun jälkeen, niin ne ovat hyödyksi seuraavalla kaudella.

Ryhmä 2: Kasvit, joilla on vähäinen ravinnetarve

Perunat, maapähkinät ja salaatit tarvitsevat vähän ravinteita. Perunat voivat jopa saada huonoja ominaisuuksia, kuten pehmeän hedelmälihan ja kuorimurskan, jos lannoitusta on liikaa. Jos tilaa on, tässä vuorossa voi viljellä myös palkokasveja.

Ryhmä 3: Kasvit, joiden ravinnetarve on kohtalainen

Sipulikasvit, juurikasvit (porkkana, punajuuri, palsternakka jne.), lehtimangoldi, persilja, tilli ja pinaatti ovat ravinnetarpeeltaan kohtalaisia.

Niille riittää, kun levitetään muutama kerros ruohonleikkuujätettä kasvukauden aikana.

Ryhmä 4: Ravinnontarpeeltaan suuret kasvit

Tähän ryhmään kuuluvat kaikki kaalikasvit. Kurkku-, squash-, kurpitsa- ja melonikasvit ovat ravinnontarpeeltaan suuria, samoin kuin selleri ja maissi. Tähän ryhmään kuuluu myös purjo, joka on ravinnontarpeeltaan suurempi kuin muut sipulikasvit. Lannoita muutaman kerran viljelykauden aikana.