Sipulien uskomaton suku
Tutustu sipuleihin
Sipulien suuresta suvusta, Allium, löydämme rakastetuimmat ruokasipulit, kuten keltasipulit, punasipulit ja purjot. Joukkoon mahtuvat myös trendikkäät karhunlaukat, aina yhtä raikkaalta maistuva ruohosipuli sekä koristeelliset laukat. Viljele sipuleita ja nauti runsaasta sadosta, kauniista kukinnoista ja upeista makuelämyksistä.
Sipulien suku, Allium, kuuluu narsissikasvien heimoon, Amaryllidaceae. Suku on varsin laaja, tällä hetkellä siihen lasketaan kuuluvaksi peräti 700 lajia. Suomessa sipulikasveja kasvaa muutamia myös luonnonvaraisena. Tunnetuimmat näistä ovat ruohosipuli eli ruoholaukka, Allium schoenoprasum sekä karhunlaukka, Allium ursinum.
Keittiökasvina sipulilla on ollut tärkeä rooli kautta aikojen. Rooman aikana sipulia kasvatettiin niin sanotuissa sipulitarhoissa, joita hoitivat erityiset sipulipuutarhurit. Sipulin suurta merkitystä ei ole vaikea ymmärtää, kun ottaa huomioon, miten helppohoitoinen, hyödyllinen ja oikeastaan aika nerokaskin pakkaus se on. Syötävä juurimukula kasvaa suojassa juuri maanpinnan alapuolella ja sadonkorjuun ja kuivauksen jälkeen se säilyy pitkään kosteudelta ja iskuilta suojaavan kuorensa ansiosta. Luonto on ottanut kaiken huomioon sipulin luodessaan. Ruotsalainen lääkäri ja kirjailija Charles Emil Hagdahl toteaa keittokirjassaan ”Ruoanlaittotaito tieteenä ja taiteena” (Kokkonsten som vetenskap och konst, 1896) seuraavasti:
”Sipulin historia ulottuu aina harmaaseen muinaisaikaan asti. Kansat ovat kuvailleet sen uskomattomia ominaisuuksia: sen avulla on harjoitettu taikuutta ja tehty ihmeitä.”
Nykypäivänä emme juurikaan enää usko taikuuteen ja ihmeisiin, mutta voimme silti olla samaa mieltä siitä, että sipuli todella on varsin uskomaton kasvi. Sipulien laajasta suvusta löydämme sipuleidensa, varsiensa ja ulkonäkönsä vuoksi viljeltäviä lajeja.
Sipuliensa vuoksi viljeltävät sipulit
Yksi tutuimmista ruoanlaittoon käytettävistä sipulilajeista on Allium cepa eli ruokasipuli. Ruokasipuleihin kuuluvat lajikkeet keltasipuli, punasipuli, salottisipuli, hopeasipuli ja hillosipuli.
Mikä sipuli on?
Heti maanpinnan alapuolella kehittyvä sipuli koostuu ensin pelkästä varresta. Varresta kasvavat naatit tai lehdet kurottavat maanpinnan yläpuolelle ja juuret kaivautuvat syvemmälle maahan. Kasvukauden aikana varren tyvilevyyn kehittyy varastolehtiä eli suomuja. Maan alla olevat varastolehdet keräävät vettä ja ravinteita ja muodostavat kerroksia toistensa päälle muodostaen lopulta sipulin sellaisena kuin me sen tunnemme. Uloimpien varastolehtien päällä ovat sipulilehdet, jotka suojaavat sipulia iskuilta ja kuivumiselta.
Valkosipuli lukeutuu myös syötäviin sipuleihin, mutta sillä on oma lajinsa, Allium sativum. Valkosipuli koostuu useista pienistä sivusipuleista eli kynsistä, joita ympäröivät valkoiset sipulilehdet.
Erilaisia sipuleita ja valkosipuleita käytetään ruoanlaitossa monipuolisesti. Niitä voidaan syödä tuoreena, paistettuna, uunissa kypsennettynä, marinoituna ja kuivattuna. Niille kaikille on yhteistä, että ne parantavat ruoan makua ja toimivat sekä ruokaa maustavana että sen terveellisyyttä lisäävänä ainesosana.
Ruokasipuli ja valkosipuli ovat kaksivuotisia kasveja. Kasvatamme niitä kuitenkin yksivuotisina keittiökasveina, ja korjaamme sipulisadon jo ensimmäisellä kaudella. Jos jättäisimme sipulit maahan, ne kukkisivat seuraavana vuonna eivätkä maistuisi enää niin maukkailta.
Lehtiensä vuoksi viljeltävät sipulit
Allium-suvussa on myös useita lajeja ja lajikkeita, jotka eivät muodosta sipulia ja joita viljellään niiden syötävien maanpäällisten osien vuoksi.
Ruohosipuli, Allium schoenoprasum ja kiinansipuli, Allium tuberosum, ovat monivuotisia yrttejä, joiden varret ja kukat soveltuvat kummatkin käytettäväksi ruoanlaitossa. Miedon ja pippurisen ruohosipulin kukat ovat violetteja, kun taas maultaan valkosipulia muistuttava kiinansipuli kukkii valkoisin kukin.
Purjo, Allium ampeloprasum ja salaattisipuli, Allium fistulosum, ovat yksivuotisia keittiökasveja. Ne muodostavat juuri maanpinnan yläpuolelle rapean ja valkoisen, joissakin tapauksissa vaaleanpunaisen, kannan, josta enemmän tai vähemmän tanakat ja vihreät varret kasvavat. Purjoa ja salaattisipulia käytetään tuoreena salaateissa tai kypsennettynä kaikenlaisessa ruoanlaitossa.
Salaattisipuli – sipulin yksi käyttötapa
Salaattisipuli-sanalla viitataan siis joko pillisipuliin tai talvisipuliin, Allium fistulosum, tai tietynlaiseen tapaan käyttää useita erilaisia sipuleita. Jälkimmäisessä on kyse siitä, että ensisijaisesti sipuliensa vuoksi viljeltävistä lajikkeista käytetäänkin ja syödäänkin niiden maanpäällisiä osia. Voimme esimerkiksi viljellä keltasipulia, valkosipulia tai salottisipulia salaattisipulina, eli kevät- tai vihersipulina, syömällä niiden maukkaita varsia, kun varret ovat vielä nuoria ja rapeita. Jos haluamme myöhemmin korjata myös varsinaista sipulisatoa, sipulin varresta ei kannata leikata liikaa, jotta sipuli saa tarpeeksi ravintoa ja kehittyy suureksi.
Pillisipuli eli talvisipuli, Allium fistulosum, on monivuotinen sipuli, jonka varret ovat ontot aivan kuten ruohosipulillakin, mutta pillisipulin varret ovat ruohosipulin varsia suuremmat ja paksummat. Kukat ovat valkoisia. Koko kasvi sopii erinomaisesti syötäväksi raakana tai ruoanlaittoon. Pillisipulia voidaan kasvattaa myös koristekasvina. On olemassa myös yksivuotinen pillisipulilajike, 'Evergreen'. Se muodostaa tyveen pienen pyöreän sipulimuodon, jonka jälkeen se kasvattaa varren valkoisen osan ja seuraavaksi putkimaiset sipulivartensa. Kaikki osat soveltuvat ruoanlaittoon niin tuoreena kuin kypsennettynäkin.
Karhunlaukka, Allium ursinum, on monivuotinen, luonnonvaraisena kasvava, vanha, luostaripuutarhoista tuttu laji, jonka viljely on lisääntynyt viime vuosina. Sen lehtiä käytetään mausteena keitoissa ja muussa ruoanlaitossa. Karhunlaukka levittää ympärilleen selkeää sipulin tuoksua kasvupaikassaan.
Sipuli kasvin osana
Sipuli on sipulisuvun, Allium, lisäksi yleisnimitys maanalaiselle pallomaiselle kasvin osalle, jota esiintyy myös monissa muissa suvuissa. Näistä esimerkkeinä pikarililjojen suku, tulppaanit, narsissit ja käenrieskat.
Kauniin ulkonäkönsä vuoksi kasvatettavat sipulit
Allium-suvun sisällä on useita monivuotisia lajeja, joita viljellään niiden koristeellisuuden vuoksi. Nämä eivät sovellu keittiökasveiksi. Kun puhutaan sellaisista allium-suvun sipulikasveista, joita kasvatetaan kauneutensa vuoksi, käytämme suomeksi nimitystä laukka tai allium. Puistoissa ja puutarhoissa tutuin näky ovat kookkaat ja tyylikkäät pallomaiset laukat, jotka kohoavat korkealle vankkojen varsiensa kannattelemina ja kukkivat violetteina, vaaleanpunaisina ja valkoisina. Näitä ovat muun muassa lajikkeet F1 'Quattro', 'Ambassador' ja 'Globemaster'. Laukkoja kasvatettaessa on hyvä pitää mielessä, että useiden lajikkeiden lehdet kuivuvat, kun niiden kukat puhkeavat kukkaan. Tästä syystä laukkaa kannatta kasvattaa kukkapenkissä hieman matalampien kasvien naapurina, jolloin muiden kasvien lehdistö peittää alleen kuihtuneet laukan lehdet.
Laukkoihin kuuluu myös useita muita lajikkeita, kuten vaaleanpunavioletti nuokkulaukka, Allium cernuum, violetti pallerolaukka, Allium sphaerocephalon, keltaisena kukkiva keltalaukka, Allium moly ja valko-vaaleanpunainen tuoksulaukka, Allium ramosum.
Kasvata sipuleita itse
Sipulien kasvatus keittiö- tai koristekasvina on helppoa ja palkitsevaa. Sipulikasvit ovat helppohoitoisia ja korjattu sipulisato säilyy pitkään. Lue lisää sipulin kasvattamisesta kohdasta Kaikki osaavat viljellä sipulia.
